Kp 13

Hämärää tuhrua, ei tyypillistä.

37/1

Viikko myöhässä, tänään taas punainen meri, melko vaisua tosin, eikä mitään tuntemuksia.

Mieli jo parempi, mutta tänään ketuttaa relatives in law. Aargh.

Merkkejäkin jo luettiin, vihlontaa, väsymystä, tulehdusta, kiukuttelua, särkyä. Ei tänään ei vielä. Odotan ymmärrystä vartaloani kohtaan, miten minä toimin, missä mennään.

Toivottavasti naiseuteni ei ole katkolla.

Odotan ja olen odottamatta.

Ja vielä sanoin, enhän minä tätä halua ja kaiken minä haluan. Oikeastaan suurin ongelmani on siinä, etten halua menettää yhtäkään reittiä, joka on minulle suunniteltu ja tai yhtäkään ovea, joista minun on kuljettava. Ja yhtä kaikki, olen luottanut asiani Herralle.
Kumpa osaisin päästää irti.

Haaveita vain.

Tämä on kertomus odotuksesta, tai siitä ettei aika kulu enkä edes odota.

Tänään on kp 33/25-29, yk 5 ja yksi viiva.